11th November 2018
FW11

Kaivoslain tarkoituksena on kaivostoiminnan edistäminen ja järjestäminen niin, että alueiden käyttö ja malminetsintä ovat taloudellisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti kestäviä. Kaivoslaki säätelee tarkasti kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän käytännön etsinnästä ja lopullisesta hyödyntämisestä, valtion omistamalla alueella suoritettavasta kullanhuuhdonnasta, yleisestä kaivostoiminnasta sekä mahdollisesta toiminnan lopettamisesta. Kaivoslakiin sisältyy myös yksityiskohtainen ja tarkka sääntely lupamenettelyjen suhteen. Kaivoslaissa on lueteltu kaikki sen soveltamisalaan kuuluvat kaivosmineraalit, eikä sitä sovelleta miltään osin siihen kuulumattomiin maalajeihin tai mineraaleihin. Tietyillä alueilla tapahtuva soranotto kuuluu aina maa-aineslakiin. Kallioperässä olevan kullan tai nikkelin hyödyntämiseen ei ole mahdollista soveltaa voimassaolevaa maa-aineslakia, sillä kaivoslain piiriin kuuluvat kaivosmineraalit on jaettu mineraaleihin, alkuaineisiin ja kivilajeihin. Kaivoslakia sovelletaan kuitenkin aina marmorin ja vuolukiven hyödyntämiseen ja etsintään. Kivilajien ottotoimintaa yleisesti säätelee maa-aineslaki. Kaivoslain mukaisia lupia ovat kaivoslupa, kaivosturvallisuuslupa ja malminetsintälupa.

Kaivostoiminnanharjoittajalla pitää olla kaivoslain mukainen voimassaoleva kaivoslupa

Kaivoslainsäädäntö on aina erilainen valtiosta riippuen, ja Suomen kaivoslainsäädäntö perustuu kaikilta osin niin sanottuun valtausjärjestelmään. Käytännössä valtausjärjestelmä tarkoittaa, että esiintymän löytäjä saa hyödyntää kokonaan löytämänsä esiintymän. Suomen malli tuntee myös maanomistajan periaatteellisen oikeuden kyseisen alueen kaivosmineraaleihin. Käytännössä asia tarkoittaa, että etuoikeus esiintymän hyödyntämiseen on aina sen löytäjällä ja maanomistajan on aina saatava korvaus esiintymästä sen hyödyntäjältä. Malminetsintälupa antaa erilaisia etuja esiintymän löytäjälle, eli yleensä sen hyödyntäjälle. Kyseisellä luvanhaltijalla on oikeus liikkua vapaasti malminetsintäalueella moottorikäyttöisen ajoneuvon avulla ilman erillistä maanomistajan lupaa. Malminetsintälupa on voimassa pisimmillään neljä vuotta, ja esiintymän löytäjä voi hakea jatkoa luvalle enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lupa on voimassa pisimmillään 15 vuotta. kaivos tuo tavallisesti alueelle työtä ja hyvinvointia, mutta kaivostoiminnasta on yleensä myös tiettyjä haittavaikutuksia alueen ympäristölle.
FW12
Kaivostoiminta tarkoittaa kaivosmineraalien louhintaa ja siihen liittyen kiviaineksen nostoa ja siirtoa, joka tapahtuu aina louhinnan yhteydessä. Kaivosmineraalien hyödyntämiseen tarvitaan rikastustoimintaa ja mineraalien louhintaan tarkoitettuja valmistelevia toimenpiteitä. Kaivosluvan edellytyksenä on esiintymä, joka on pitoisuudeltaan, kooltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan helppo hyödyntää. Kaivostoiminnanharjoittajalla pitää olla kaivoslain mukainen kaivoslupa, jotta kaivoksen voi perustaa ja aloittaa kaivostoiminnan harjoittamisen. Kaivoslupa antaa toiminnanharjoittajalle oikeuden hyödyntää kaivosluvassa määritellyllä alueella tavattavia kaivosmineraaleja. Kaivostoiminnan sivutuotteena syntyy orgaanista ja epäorgaanista pintamateriaalia, rikastushiekkaa ja ylijäämäkiveä, joita voidaan edelleen hyödyntää. Kaivostoiminnan harjoittaminen vaatii monien eri lupien, kuten esimerkiksi ympäristöluvan, hankkimista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on toimivaltainen viranomainen, joka ratkaisee aina kaivoslupahakemusta koskevat asiat. Kaivoksista saatavat tärkeät raaka-aineet käytetään parhaimmillaan teknologiaan, joka säästää tehokkaasti ympäristöä, mutta kaivostoiminnan monista haittavaikutuksista keskustellaan mediassa jatkuvasti.

Kaivostoiminnan haittavaikutukset

FW13Kaivosta ei saa koskaan avata arvokkaalle luonto-alueelle tai sen läheisyyteen, eikä kaivostoiminta saa koskaan haitata luonnon omien ekosysteemien toimintaa. Kaivoksessa harjoitettava toiminta ei saa pilata ympäristöä, kuten ilmaa, maaperää tai vesistöjä. Kaivostoiminta ei saa myöskään uhata luonnon ainutlaatuista monimuotoisuutta. Suomen luonnon omaa puhdasta elinvoimaisuutta ei saa milloinkaan tuhota tai hävittää kaivoksen lyhytkestoisten ja niin sanottujen taloudellisten hyötyjen vuoksi. Kaivoksia ei sijoiteta koskaan luonnoltaan arvokkaille suojeltaville alueille eikä niiden lähistölle, jossa ne haittaisivat asetettuja suojelutavoitteita. Toiminnasta tulevat prosessivedet tulee aina kattaa alueella liikkuvan eliöstön suojelemiseksi, eikä jätevesiä saa milloinkaan laskea alueen vesistöihin. Kaivoksen pitää pyrkiä toiminnassaan aina suljettuihin kiertoihin.

Kaivoksista louhittava uraani on radioaktiivinen ja myös kemiallisesti hyvin myrkyllinen aine niin ihmisille kuin luonnon kiertokulullekin. Suomessa ei louhita uraania, sillä kansallisen edun mukaista ei ole kaivaa eikä myydä sitä kansainvälisille markkinoille. Luonnonsuojelun piirissä toimivat järjestöt pyrkivät vaikuttamaan ihmisten asenteisiin niin, että uraanin louhiminen ei olisi tulevaisuudessakaan Suomessa mahdollista sen haittojen vuoksi. Kaivosverosta, jollainen on käytössä esimerkiksi Norjassa, puhutaan jatkuvasti. Kaivoksesta louhittavat mineraalit määritellään Suomen ja suomalaisten kansalliseksi omaisuudeksi, jonka käyttämisestä pitää saada riittävä korvaus yhteiskunnalle. Erillinen kaivosvero tai -maksu voisi jatkossa varmistaa nykyistä suuremman osan kaivostoiminnan taloudellisista hyödyistä Suomelle. Kaivosten jälkihoidon pitää aina olla kaivosyrittäjän vastuulla, eikä se saa kaatua veronmaksajien tai yhteiskunnan maksettavaksi. Radioaktiivisten kaivosjätteiden jälkihoito on suunniteltava aina tuhansien vuosien aikajänteellä, eikä luomutuotannon tai luontomatkailun toimintaedellytyksiä saa kaivostoiminnan vuoksi vaarantaa.

admin

Click Here to Leave a Comment Below

Leave a Reply: