10th marraskuu 2018
FW8

Kullankaivuu Lapin perukoilla alkoi jo 1800-luvulla, ja Lapista löytyy runsaasti malminetsinnän ja kullankaivuun historiaa sekä mielenkiintoisia alkuperäisiä valtausraportteja, joita on jäljellä yli sadan vuoden ajanjaksolta. Jäljellä on historiallisia kullankaivuuseen liittyviä dokumentteja, kuten erilaisia karttoja ja sikäläinen linkki kaivoslakiin sekä nostalgisia valtauksen hakulomakkeita selkeine ohjeineen. Nykyään valtaus tuo sen löytäjälle jonkin verran tuloa mutta myös kustannuksia. Valtauksen koko on noin hehtaari ja oikeus valtaukseen säilyy kerrallaan viiden vuoden ajan. Kullan grammahinta on tällä hetkellä noin 30 euroa ja kesän aikana sitä pitää löytyä noin 30-60 grammaa. Konekaivuun kustannukset laitteineen, koneineen ja pakollisine takuusummineen kohoavat yleensä jopa 100 000 euroon.

Lappiin kultaa huuhtomaan

FW9Nykyään kaikista Lapin kullankaivajista merkittävin osa on satunnaisia harrastajia, ammattilaisia eli päätoimisesti työskenteleviä kullankaivajia muutama prosentti ja niin sanottuja elämäntapakullankaivajia vain noin kolmannes. Suurin osa kaivaa yhä ainoastaan lapion avulla, mikä on varsin aikaa vievää puuhaa. Kullankaivuuseen käytettäviä imureita ja koneita on vain muutamilla kymmenillä henkilöillä. kullankaivuu Suomessa on pääosin harrastusmielessä tehtävää toimintaa ja vain muutamat pääsevät rikastumaan sen avulla. Taloudellisesti kannattavia kultaesiintymiä löytyy vain Sodankylän ja Inarin alueilta. Lemmenjoella koneellinen kullankaivuu on ollut suosittua, mutta vuonna 2011 voimaan tullut kaivoslaki kieltää kaiken koneen avulla suoritettavan kullankaivun lyhyehkön siirtymäajan päättyessä. Harrastuspohjainen lapiokaivuu tulee myös luonnollisesti vähenemään lupamaksujen kohotessa.

Kullanhuuhdonta tarkoittaa kullan erottamista maalajista liikkuvaa vettä apuna käyttäen. Käytännössä huuhdonta on metallisen, muovisen tai lasikuidusta valmistetun vaskoolin avulla huuhdottua eli vaskattua kultaa. Kulta erottuu helposti muista maa-aineksista veden avulla, sillä kevyemmät ainekset huuhtoutuvat kätevästi pois vaskoolista. Huomattavin Suomesta löytynyt kultahippu on painoltaan 393 grammaa. Kultaryntäykset Suomessa sijoittuvat 1800- ja 1900-luvuille, joista ensimmäinen tapahtui 1870-luvulla Ivalojoella ja vuonna 1934 kultaa löydettiin Sodankylän Tankavaarasta. Suuri kultaryntäys käynnistyi myös välittömästi toisen maailmansodan jälkeen Inarin Lemmenjoella. Vuonna 1956 perustettiin Lemmenjoen kansallispuisto ja kesällä 1970 avattiin kullanhuuhtomo, josta kehkeytyi Tankavaaran matkailu- ja museokeskus. Nykyään alueella toimii Kultamuseo.

Lapin kultalöydöt

Lapin ensimmäiset kultalöydöt tehtiin Ivalojoelta 1800–1900-lukujen vaihteessa, ja ensimmäisen kerran kultaa löydettiin 1500-luvun alkupuolelta Utsjoelta. Seuraava huomattava kultalöytö tapahtui Keminmaalla vuonna 1836, jolloin Kemijoen varrelta löytyi mahtavan kokoinen kultalohkare. 1860-luvun puolivälissä kuuluisa norjalainen geologi Tellef Dahll tutki innokkaasti Tenojokea vesistöineen ja havaitsi monissa paikoissa merkkejä kullasta. Vuonna 1868 Suomen vuorihallitus lähetti tutkimusretkikunnan Lappiin kullan etsintään. Retkikunnan johtajana toimi Suomen Rahapajan tunnettu apulaisjohtaja vuori-insinööri Conrad Lihr, joka myöhemmin sai myös arvostusta Lapin kullan löytäjänä. Suuri kultaesiintymä löytyi Ivalojoen Nulkkamukasta, jolloin Suomen senaatti sääti uuden asetuksen Lapin kullan etsinnästä ja huuhdonnasta, josta odotettiin pelastusta pahoista nälkävuosista toipuvalle kansalle.

Laki kullanetsinnästä tehtiin oikeaan aikaan, sillä uutinen houkutteli paikalle innokkaita kullanetsijöitä. Ivalojoen ja Tenon kultalöytöjen jFW10älkeen Lapin jokivarret rauhoitettiin väliaikaisen asetuksen avulla, jolloin myös varsinainen kullanetsintä ja -kaivuulaki saatiin aikaan. Lain valmisteluun sanottiin liittyvän paljon painostusta, poliittista taistelua ja erilaisia riitoja, mutta asetus astui virallisesti voimaan vasta keisari Aleksanteri II:n vahvistaessa lain huhtikuussa 1870. Lain avulla kumottiin hallitsijan etuoikeus jalometalleihin, jonka lisäksi kullanetsintään saattoi osallistua jokainen hyvämaineinen Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan mies. Laki määräsi kullan huuhdontaan korkeat lupamaksut, jolloin tavallisella kansalaisella ei ollut mahdollisuuksia valtauksen hankintaan. Venäläiset suurliikemiehet tavoittelivat yksinoikeutta kullanhuuhdontaan lupaamalla puolen miljoonan hopearuplan talletuksen Suomen Pankkiin.

Kaija Nurminen

Click Here to Leave a Comment Below

Leave a Reply: